Tilinpäätös on yrityksen käyntikortti
Uusi kirjanpitolaki astui voimaan vuoden alusta ja sen tavoitteena oli laskea pienten ja keskisuurten yritysten hallinnollista rasitetta kirjanpitoon ja etenkin tilinpäätökseen tehtävien helpotusten kautta. Tilintarkastuksen ammattilaisen näkökulmasta saavutetut edut jäivät varsin vähäisiksi, jos niitä oli ylipäänsä odotettavissakaan. Hallinnollinen rasite tulee pk-yrityksille enemmän julkisen valvonnan kuin kirjanpidon ja tilinpäätöksen laadinnan puolelta. Joka tapauksessa olemme nyt päätyneet tilanteeseen, jossa eri kokoisille yrityksillä on koosta riippuen velvollisuus sisällyttää tilinpäätökseensä enemmän tai vähemmän liitetietoja. Aivan pienimpiä yrityksiä koskee ns. ”turvasatama” säännös, jonka takaa pienyrityksille, ettei tilinpäätökseen tarvitse missään olosuhteessa sisällyttää lain edellyttämiä tietoja enempää informaatiota. Toimintakertomuksen kuin myös rahoituslaskelman laatiminen tulee yhä harvempien yritysten tehtäväksi, konsernitilinpäätöksestä puhumattakaan.
Huolellisesti valmisteltu tilinpäätös antaa hyvän ensivaikutelman
Onko meihin aikojen saatossa kuitenkin pesiytynyt pakko-ajattelu niin vahvasti, ettemme lainkaan huomaa myös tilinpäätöksen tuomia mahdollisuuksia? Yritysten tilinpäätökset ovat nykyisin hyvin vaivatta saatavilla ja jokainen yhtiöstä kiinnostunut pääsee katsomaan netin kautta yritysten taloustietoja. Usein tämä tieto on myös ensivaikutelma yrityksestä mahdolliselle yhteistyötaholle. Kollegani sanoi kerran varsin osuvasti – ”Yhtiön taloudenhoito vastaa suoraan sen varaston siisteyttä.” Valitettavasti tämä mielikuva tulee helposti myös tilinpäätöksen sisällöstä ja ulkoasusta. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että tilinpäätöksen huolellinen valmistelu ja asioiden hyvä esittäminen on myös pieni kilpailuetu ja mahdollisuus yritykselle tehdä hyvä vaikutelma sen toiminnasta. Enkä ole koskaan huomannut, että yrityksen asioiden pohtiminen ja jäsentäminen olisi ollut haitaksi yritykselle liiketoiminnalle.
Tarkastuksen yhteydessä olen kiinnittänyt huomiota usein asioihin, jotka herättävät ulkopuolisen silmissä joko luottamusta tai epäluottamusta yritystä kohtaan. Jos mainitsen esimerkkejä positiivisesta päästä: taseella olevien aineettomien hyödykkeiden tulonodotukset ja niiden poistoajat, vaihto-omaisuuden arvostusperiaatteet, pääomalainojen esittämiset, liitetietojen vastuutiedot tai rahoituslaskemat eli rahavirtalaskelmat, niin kuin itse sitä kutsuisin, sekä hyvin laaditut toimintakertomukset sekä konsernitilinpäätökset. Lähtökohta kaikille esitettäville tiedoille on kuitenkin se, ettei liikesalaisuuksia tule suinkaan esittää, vaikka ne olisivat lakisääteisiäkin.
Tilintarkastaja on tietysti paljon vartijana tilinpäätöksen sisällön suhteen, mutta kokenut tarkastaja tai tilitoimisto osaa neuvoa myös sen sisällön hyvässä esittämistavassa, eikä katso vain lakisääteistä riittävyyttä sitä tietenkään unohtamatta. Tilinpäätöksenhän tulisi kuvata sitä millainen yritys on tai miksi se ”isona” haluaa tulla, eli olla mieluummin askeleen edellä kuin jäljessä lain minimivaatimuksista.
Arto Saarinen
Partner, KHT
010 3472 991