Yrityskaupan sopimukset
Yrityskauppa on usein yrittäjän uran taloudellisesti merkittävin oikeustoimi. Yrityskauppa on monivaiheinen prosessi, jonka toteutuksessa kannattaa parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi käyttää asiantuntija-apua. TietoAkselin asiantuntijat auttavat muun muassa yrityksen arvonmäärityksessä, potentiaalisten ostajien kartoittamisessa, yrityskaupan kaupallisissa neuvotteluissa sekä yrityskauppaan liittyvien sopimusten laadinnassa ja läpikäynnissä.
Yrityskaupoissa laadittavan sopimusaineiston laajuus vaihtelee tapauskohtaisesti. Vähimmillään yksinkertaisissa kaupoissa riittää kauppakirjan laatiminen, mutta usein osapuolten oikeuksien turvaamiseksi on tarkoituksenmukaista laatia myös muita sopimuksia. Tässä kirjoituksessa on kuvattu tyypillisiä yrityskauppaan liittyviä sopimuksia ja niiden merkitystä.
Salassapitosopimus
Tavanomainen ensimmäinen askel yrityskaupassa on salassapitosopimuksen allekirjoittaminen. Salassapitosopimus on tarkoitettu suojaamaan osapuolten liikesalaisuuksia niiden paljastamiselta kolmansille osapuolille sekä hyödyntämiseltä muuhun kuin yrityskauppaneuvotteluiden tarkoitukseen. Salassapitosopimuksen vaihtoehtona on ostajan yksipuolinen salassapitositoumus.
Yrityskauppaneuvotteluissa salassapitosopimuksen solmiminen on erityisesti myyjän intressissä. Salassapitosopimus kannattaa solmia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yrityskauppaneuvotteluja. On perusteltua lähteä siitä, että jo tieto yrityskauppaneuvotteluista on salassa pidettävää tietoa, koska tiedon paljastumisella voi olla vaikutusta esimerkiksi kohdeyrityksen asiakassuhteisiin ja henkilöstöön. Ostajalle on usein tarpeen toimittaa kohdeyrityksen toimintaan ja talouteen liittyvää tietoa jo varhaisessa vaiheessa neuvotteluita, jotta ostaja voi arvioida kiinnostustaan kaupan kohteeseen sekä kohteen arvoa indikatiivisen tarjouksen antamista varten. Salassapitosopimus tulisi solmia ennen kuin ostajaehdokkaalle toimitetaan luottamuksellista tietoa myytävästä yrityksestä.
Salassapitosopimuksessa on mahdollista sopia salassapidon rikkomisesta seuraavasta sopimussakosta. Riittävä sopimussakko antaa turvaa sopimusrikkomuksen varalta, koska salassapitovelvollisuuden rikkomisesta aiheutuvan todellisen vahingon määrä on vaikeasti todennettavissa. Aiheutuneen vahingon lisäksi myös salassapitovelvoitteen rikkominen voi kuitenkin olla vaikea todentaa, joten salassapitovelvoitteesta huolimatta kannattaa käyttää harkintaa sen suhteen, mitä tietoa potentiaaliselle ostajalle toimittaa.
Aiesopimus
Kun neuvottelut etenevät ja kaupan osapuolet ovat päässeet yhteisymmärrykseen kaupan keskeisimmistä kaupallisista ehdoista, laaditaan usein aiesopimus. Aiesopimukseen kirjataan yleensä kauppahinnan määräytymistä ja maksua koskevat keskeiset ehdot. Yrityskauppakäytännössä yleistä on, että kaupan kohteelle sovitaan yritysarvo (EV, Enterprise value), jota sitten oikaistaan nettokassalla/nettovelalla sekä nettokäyttöpääoman poikkeamalla normaalitasosta. Usein sovitaan myös jälkikäteen maksettavasta lisäkauppahinnasta, joka riippuu esimerkiksi kaupanteon jälkeisten tilikausien käyttökatteesta tai liikevoitosta. Pienissä kaupoissa kauppahinnan määräytyminen on yleensä yksinkertaisempaa. Lisäksi aiesopimukseen kirjataan tavanomaisesti seuraavia ehtoja:
- kaupan aikataulu
- ostajan yksinoikeus kauppaneuvotteluihin määräajaksi
- ostajan oikeus teettää kaupan kohdetta koskeva due diligence -tarkastus (ks. kirjoituksemme due diligence -tarkastukseen valmistautumisesta)
- ostajaan kohdistuva, kohdeyhtiön työntekijöitä koskeva rekrytointikielto
- tarpeen mukaan yksityiskohtaisemmat ehdot salassapidosta ja sen rikkomisesta
Aiesopimus ei velvoita osapuolia kaupan tekemiseen, vaan aiesopimukseen kirjataan osapuolten sopimuksentekohetkeen mennessä saavuttama yhteisymmärrys keskeisistä ehdoista, ja tahtotila jatkaa neuvotteluja kaupan loppuunsaattamiseksi. Jos sen sijaan halutaan velvoittaa osapuolet kaupan tekemiseen tiettyjen ehtojen täyttyessä, on aiesopimuksen sijaan mahdollista tehdä sitova esisopimus, jossa voidaan myös määrätä kaupasta vetäytymisen seuraamuksista.
Kauppakirja
Kauppakirja on yrityskaupan toteuttava sitova asiakirja, joka sisältää kaupan lopulliset ehdot. Osapuolilla on sopimusvapaus, joten myyjä ja ostaja voivat laajasti sopia keskenään kauppakirjan sisällöstä. Vähimmillään kauppakirja voi olla hyvin lyhyt, jolloin siihen sisältyy osapuolet, luovutustarkoitus, kaupan kohde ja kauppahinta. Tällöin kauppakirjaa täydentää soveltuva lainsäädäntö kuten kauppalaki sekä yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet. Joskus myyjän vastuun näkökulmasta yksinkertainen kauppakirja saattaa olla edullinen. Yleensä kuitenkin kummankin osapuolen näkökulmasta on tarkoituksenmukaista, että kauppakirja on riittävän kattava ja yksityiskohtainen, ja ilmentää selkeästi osapuolten tarkoitusta. Yleisesti ottaen hyvän sopimuksen tekeminen maksaa vähemmän kuin riitely kaupan jälkeen.
Keskeisin seikka, jonka yksityiskohtaisesta laajuudesta sovitaan vasta kauppakirjalla, on myyjän virhevastuun laajuus. Yrityskauppakäytännössä myyjän vastuu kytketään myyjän kaupan kohteesta antamiin vakuutuksiin. Aiesopimuksessa on saatettu viitata tavanomaisiin myyjän vakuutuksiin, joka voi käytännössä pitää sisällään hyvinkin kattavan listan kaupan kohteen ominaisuuksia kuvaavia sitoumuksia. Myyjän on syytä huolellisesti käydä läpi kauppakirjassa annettavat vakuutukset, koska poikkeamat vakuutuksista lankeavat lähtökohtaisesti myyjän vastuulle, sikäli jos poikkeamasta aiheutuu vahinkoa ostajalle. Toisaalta myyjän neuvonantajan tehtävänä on huolehtia siitä, että kauppakirjaan sisällytetään yrityskauppakäytännön mukaiset riittävät vastuunrajoitukset.
Lopullisissa kaupan ehdoissa otetaan huomioon myös mahdolliset due diligence -tarkastuksessa havaitut olennaiset riskit. Sikäli jos havaitut riskit eivät muodosta estettä kaupan tekemiselle, tavanomainen ratkaisu on kauppahinnan alentamisen sijaan sopia, että myyjä vastaa kyseisistä riskeistä mahdollisesti aiheutuvista vahingoista ilman, että tavanomaisia vastuunrajoituksia sovelletaan. Virhevastuuta ja muitakin sopimusehtoja koskevia neuvotteluja sujuvoittaa osapuolten neuvonantajien tuntemus siitä, minkälaiset sopimusehdot vastaavat normaalia yrityskauppakäytäntöä.
Johtajasopimus
Monesti ostaja haluaa, että yrittäjä jatkaa työ- tai toimisuhteessa yritykseen ainakin jonkin aikaa kaupan jälkeen. Työ- tai toimisuhteen ehdoista laaditaan tavanomaisesti uusi johtajasopimus, joka korvaa mahdolliset aiemmat sopimukset. Huomiota kannattaa kiinnittää muun muassa johtajasopimuksen päättämiseen liittyviin ehtoihin, joilla voi olla kytkös kauppakirjan mukaisen lisäkauppahinnan maksuun. Toimitusjohtajasopimuksiin on syytä kiinnittää erityistä huomioita, sillä toimitusjohtajaan ei sovelleta työsopimuslakia, työaikalakia ja vuosilomalakia, vaan toimitusjohtajaa turvaavista ehdoista on aina tarpeen sopia erikseen.
Lopuksi
Yrityskauppaan sisältyy sekä myyjän että ostajan kannalta riskejä, joita kumpikin osapuoli pyrkii parhaansa mukaan sopimuksilla hallitsemaan. Sopimukset ovat aina neuvottelujen lopputulos, jolloin myönnytyksiä on tarpeen tehdä puolin ja toisin. Hyvään lopputulokseen on kuitenkin päästy, jos kumpikin osapuoli ymmärtää yhteneväisesti sopimuksen perusteella heille kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet, ja kumpikin osapuoli on sopimuksen ehdot ja kauppahinta huomioiden halukas toteuttamaan kaupan.
Blogitekstin kirjoittaja Anton Meriluoto työskentelee TietoAkselissa vero- ja yhtiöoikeudellisten palveluiden johtajana.
Anton Meriluoto
Johtaja, vero- ja yhtiöoikeudelliset palvelut
044 4103 404
Herättikö blogiteksti kysymyksiä? Ota yhteyttä, asiantuntijamme auttavat mielellään!